Pakko päästä kirjotteleen tänne nyt. Tulee vaa vähä tämmöne tylsempi postaus, ku en oo omalla koneella nii en saa kuvia tai mitään lisättyä, mutta ilalla sitte ! Eli tänään taas vaa normaalisti koulussa ja voi, että ku oli rento päivä :) muutaku et olihan se biologian koe aamulla josta pärähti semmone nelonen varmaanki. En sitte niinku yhtään osannu ! ollu tavallista huonompi päivä.. pyöriny mieles kaikki asiat mitä vaa voi olla. Ollu aivan sekasi koko päivän, eikä mistään oo tullu mitään.. Ruvennu vaan miettii et :
Miks pitää valehdella, kun voi puhua tottakin?
Miks tiuskia, kun voi puhua nätistikkin?
Miks satuttaa, kun voi olla satuttamattakin?
Miks pettää luottamus, kun sen voi pitää ?
Miks olla surullinen, kun voi olla onnellinen?
Miks vihata, kun voi rakastaa?
Oon miettiny, että minkä takia ihmiset lupailee asioita mitä ei pidä ? ja minkä takia se lupaus minkä on luvannut on nii vaikea pitää ? Moni lupailee ikuista rakkautta , mutta voiko sitä oikeesti luvata ? Voiko toiselle sanoa sen lauseen :" en ikinä jätä sua " , "en ikinä petä ", "enkä varsinkaan satuta" . Mun mielestä kaikki nuo kolme lausetta on liian suuria asioita luvattavaks, koska jokainen meistä tulee jossain vaiheessa rikkomaan ne. Ehkä ei kaikkia, mutta ainakin yhden niistä.
Pettäminen on iso asia ja aina miettii omalle kohdalleen sitä, että pystyiskö antamaan sille rakkaalle anteeksi pettämisen. Ainahan sanotaan, että jos tarpeeks rakastaa nii kaiken pystyy antamaan anteeks. En ite tiiä pystyisinkö antaa pettämistä anteeks. Rupeis vaan miettii, et "koskakoha se tekee uudestaa sen" "mitä jos mussa on joku vika, enkä riitä sille " . On raskasta kulkee nuo ajatukset mielessä päivästä toiseen.
Jos mua petettäis tulis ainaki se tunne, että mä en riitä. Mussa ei oo tarpeeks jollekki, etten vaan oikeesti kelpaa.
Varmasti, jos sitä rakkautta oikeesti löytyy kaiken pystyy antaan anteeks, mutta jatkuisko suhde normaalisti sen jälkeen ?
Tiedän mä monia ja jos totta puhutaan on mullekki annettu pettäminen anteeks ja oon tosi kiitollinen siitä. Mä kadun mun tekoja niiku varmaan kaikki, jotka sen on tehnyt. Sitä kautta ainaki tajusin sen, että on maailmassa ainakin se yks ihminen kuka mua oikeesti rakastaa ja kuka tekis mitä vaan, että sais pitää mut vieressä.
Niin ja täähän oli vaa mun mielipide asiaan. Ei kaikilla välttämättä oo sama. Mä en hyväksy pettämistä ja se siitä. Mites te ? minkälaisia mielipiteitä teillä on tähän ?
Zen cafe- Kannattaako tunnustaa jos pettää ?
Mut siis nii mun mielestä se on väärin satuttaa sitä omaa rakastaan tai edes ihmistä kenestä välittää. Oon nyt vasta ruvennu tajuamaan sen, et sitä mitä rakastaa ja mikä on tärkeetä nii ei saa päästä menemään omien virheitten takia ja sen mukaan nyt oonki eläny. "kerran pettäjä aina pettäjä", en menis sanomaan. En alleviiva tuota asiaa. Ihmiset muuttuu, jos sitä haluaa. Jos sä kerran petät ei se tee susta pettäjää. Miettikää näitä asioita, oikeesti ja sitä, että mitä kannattaa tehä ja mitä ei..
nimimerkillä kokemusta on
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti